Akupunktio Suomessa

Vuonna 1975 lokakuussa lääkintöhallitus totesi akupunktion lääketieteelliseksi fysikaaliseksi hoitomenetelmäksi ja rajasi sen käyttäjiksi laillistetut lääkärit ja hammaslääkärit. Myöhemmin maa- ja metsätalousministeriö myönsi luvan akupunktuurin käyttöön myös eläinlääkäreille.

Lääkintöhallituksen lopettamisen myötä tilanne muuttui ja nyt mikään säädös ei määrittele akupunktiohoidon antamista. Akupunktuurihoitoja antavat Suomessa useat henkilöt, joilla ei ole terveydenhuollon peruskoulutusta. Laillistetun lääkärin ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön kuten fysioterapeuttien antamaa hoitoa valvoo sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan keskusvirasto Valvira (entinen Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO). Terveydenhuollon ammattihenkilöiden antama hoito on potilaan kannalta turvattu  potilasvahinkovakuutuksella.

6.12.1972 perustettiin Suomen Lääkärien Akupunktioyhdistys (Junnila 1981). Yhdistys kouluttaa lääkäreitä ja vuodesta 1995 alkaen fysioterapeutteja akupunktuurin käytössä.
Fysioterapeutit hoitavat akupunktuurilla esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinongelmia. Lihasperäinen kipu reagoi kokemuksen mukaan hyvin neulahoidolle. Akupunktuuria voidaan käyttää itsenäisenä hoitona, tai se voidaan yhdistää muuhun fysioterapiaan. Hoitotulokset säilyvät pidempään kun kivun vähentymisen myötä voidaan parantaa kehon käyttöä, ohjata työergonomiaa ja lisätä liikuntaa.

Seppo Junnila on tehnyt Suomessa ainoan väitöskirjan liittyen akupunktuurihoitoon: Akupunktuuri kivunhoitomenetelmänä terveyskeskuksessa (Junnila 1981). Muita suomalaisia akupunktuuritutkimuksia ovat julkaisseet 1970-luvulla mm: Lilius, Pöntinen, Laitinen, Hakamies, Suonpää (Junnila 1981).  Kansainvälisesti akupunktuuria tutkitaan aktiivisesti.

Nykyisin puhutaan myös ns. lihasten triggerpisteneulotuksesta (kipupiste), mikä on osittain erotettu perinteisestä akupunktuurista. Tämä tarkoittaa, että lihaksen jännittynyttä aluetta rentoutetaan pistämällä neula suoraan jännittyneisiin lihassäikeisiin. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä tätä on kutsuttu ”ashi” –pisteiden neulotukseksi. Saresvaara&Ojala (1996,1998) ovat julkaisseet kattavat teokset myofasciaalisista trigger-kivuista suomen kielellä.

Lähteet:
Junnila S (1981): Akupunktuuri kivunhoitomenetelmänä terveyskeskuksessa, Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus, Turku.
Saresvaara M & Ojala B (1996): Lihasten trigger- kivut, tutkimus ja hoito, Jyväskylä.
Saresvaara M & Ojala B (1998): Muskelrelaterad triggersmärta, Student litteratur Lund.Saresvaara M & Ojala B (1993): Nivelten ja lihasten fysioterapia, Jyväskylä.

TEO:n lausunto:

Lausunto on annettu Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistys ry.n, Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry.n ja Suomen Fysioterapeuttiliitto ry.n järjestämästä koulutuksesta.

TERVEYDENHUOLLON OIKEUSTURVAKESKUS RÄTTSSKYDDSCENTRALENFÖRHÄLSOVARDEN NATIONAL BOARD OF MEDICOLEGAL AFFAIRS

1.6.1995 Dnro 1560/49/95 Suomen Fysioterapeuttiliitto Asemamiehenkatu 4 00520 Helsinki Suomen Fysioterapiakeskusten Liitto Sibeliuksenkatu 3 20110 Turku Viite: Asia: Kirjeenne 26.4.1995 FYSIOTERAPEUTTIEN AKUPUNKTUURIKOULUTUS

Yllä mainitun kirjeenne liitteenä on Suomen Lääkäreiden Akupunktuuriyhdistys ry:n laatima ehdotus fysioterapeuttien akupunktuurikoulutuksen ohjelmarungoksi, josta pyydätte TEO:n lausuntoa. TEO on tutustunut ehdotukseen ja ilmoittaa kannanottonaan pitävänsä esitettyä ohjelmarunkoa tarkoitukseensa hyvin soveltuvana ja sen kokeilua kannatettavana. TEO:n mielestä ehdotetulla tavalla toteutettava koulutus antaa fysioterapeutille tarvittavat valmiudet akupunktuurin antamiseen fysioterapeuttina.

Apulaisjohtaja, Antti Marttila
Ylilääkäri, Petri Hannikainen